Tarinoita Lapista

Kalevala

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Elias Lönnrot keräsi vanhoja runoja runonlaulajilta, enimmäkseen Karjalasta, ja julkaisi teoksen vuonna 1835 ja laajemman laitoksen vuonna 1849. Kalevala muovasi suomen kieltä ja suomalaista identiteettiä, ja Kalevalan päivää vietetään yhä 28. helmikuuta.

Suuri osa tarinasta suuntautuu pohjoiseen. Pohjola on pimeä ja kylmä maa, jota hallitsee mahtava Pohjolan emäntä Louhi. Seppä Ilmarinen takoo hänelle Sammon, salaperäisen myllyn, joka jauhaa jauhoja, suolaa ja rahaa. Myöhemmin Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan ryöstämään sen takaisin, ja Sampo särkyy kappaleiksi taistelussa merellä. Toisessa runossa Louhi varastaa auringon ja kuun ja kätkee ne vuoren sisään, kunnes Ilmarinen pakottaa hänet vapauttamaan ne. Pimeänä joulukuun päivänä Levillä tarinan ymmärtää hyvin.

Metsä ja sen haltijat

Vanhassa suomalaisessa uskossa metsällä oli omat hallitsijansa: Tapio, metsän kuningas, ja Mielikki, metsän emäntä, jotka päättivät metsästäjän onnesta. Metsässä puhuttiin hiljaa ja sitä kunnioitettiin. Jotain siitä on jäljellä yhä: moni suomalainen menee metsään hiljentymään.

Väki, kaiken voima

Vanhassa suomalaisessa uskossa voima ei ollut vain jumalissa. Väki oli voima, joka asui paikoissa, aineissa ja ihmisissä: metsällä oli väkensä, samoin vedellä, maalla, tulella ja raudalla. Tietäjä osasi käsitellä sitä. Yksi avain oli tietää asian synty: jos osasi laulaa, miten rauta syntyi, oli valta raudan tekemään haavaan. Kalevalassa Väinämöinen on suuri tietäjä, joka voittaa laulukilpailun laulamalla nuoren Joukahaisen suohon.

Naisten voima

Naisilla oli oma väkensä, ja kansanperinteen tutkimus kuvaa sen voimaksi, joka suojeli kotia ja torjui pahaa. Sauna oli myös naisten paikka: siellä synnytettiin ja hoidettiin sairaita. Suuri osa vanhasta runoudesta on säilynyt, koska naiset lauloivat sitä. Inkeriläinen runonlaulaja Larin Paraske osasi yli tuhat runoa, noin 32 000 säettä, ja hänet muistetaan yhtenä perinteen suurista säilyttäjistä.

Kalevalan voimakkain hahmo on nainen. Pohjolan emäntä Louhi hieroo kauppaa sankarien kanssa, antaa heille mahdottomia tehtäviä ja muuttuu Sammon taistelussa jättiläiskotkaksi, joka kantaa sotilaitaan siipiensä alla.

Pohjoisen kuuluisat noidat

Vuosisatojen ajan kaukainen pohjoinen tunnettiin kautta Euroopan taikuuden maana. Ruotsalainen Olaus Magnus kuvasi vuonna 1555, kuinka pohjoisen kansat myivät merimiehille tuulia, jotka oli sidottu kolmeen solmuun nuorassa: ensimmäisestä sai leppeän tuulen, toisesta kovan, eikä kolmatta saanut avata koskaan. Shakespeare mainitsee "Lapin noidat" näytelmässään Komedia erehdysten, ja Milton kirjoittaa Lapin noidista Kadotetussa paratiisissa. Norjalaisissa saagoissa pohjoisen "suomalaisten" luo mentiin oppimaan taikuutta.

Legendan takana oli todellinen perinne. Saamelainen noaidi oli parantaja ja maailmojen välinen välittäjä, joka matkasi transsissa rummun avulla. Sana "noita" oli ulkopuolisten antama, ja siitä seurasi vahinkoa: 1600- ja 1700-luvuilla monia saamelaisrumpuja takavarikoitiin ja poltettiin, ja Pohjois-Norjan Finnmarkin noitaoikeudenkäynneissä teloitettujen joukossa oli saamelaisia. Vardøn Steilnesetin muistomerkki muistaa heitä.

Sauna

Suomalaiselle sauna ei ole vain peseytymispaikka. Se on paikka pysähtyä. Lämpö hidastaa, löyly nousee kiukaan kivistä, ja hetken aikaa ei tarvitse tehdä muuta kuin hengittää. Vanhan sanonnan mukaan saunassa ollaan kuin kirkossa. Saunalla uskottiin olevan oma haltijansa, saunatonttu, joka piti huolta saunaa kunnioittavista. Vuonna 2020 suomalainen saunakulttuuri hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Rauhallinen saunominen on yksinkertaista. Istu hiljaa, hengitä hitaasti ja anna lämmön tehdä työnsä. Heitä kiukaalle vähän vettä, kun haluat lisää löylyä. Käy välillä vilvoittelemassa, vaikka lumessa, ja lepää ennen seuraavaa kierrosta. Saunan jälkeen moni tuntee olonsa puhtaaksi, keveäksi ja hyvin uniseksi.

Muista juoda vettä ennen saunaa, taukojen aikana ja sen jälkeen. Poistu saunasta, jos huimaa tai olo on huono.

Revontulet

Sana revontulet tarkoittaa ketun tulia. Tunnetun kansanselityksen mukaan naali juoksee tuntureilla ja pyyhkäisee lunta hännällään, ja kipinät lentävät taivaalle.

Saamelaiset

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa, ja heidän kotiseutunsa Saamenmaa ulottuu Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisosiin. Kauan ennen hiihtokeskusta Levin seudulla asuivat saamelaiset, jotka elivät poronhoidosta, kalastuksesta ja metsästyksestä. Monet Lapin paikannimet ovat peräisin saamen kielistä.

Saamelaisessa perinteessä revontulia, guovssahasat, kunnioitetaan. Usein kerrotun tavan mukaan niille ei saa viheltää, heiluttaa eikä huudella. Pyhät paikat, seidat, ovat usein erikoisia kiviä tai tuntureita, joille on uhrattu. Jos löydät sellaisen, jätä se rauhaan.

Saamelaiskulttuuriin voit tutustua saamelaisten omin sanoin Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidassa Inarissa, noin 175 kilometrin eli noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Leviltä.